Päivän biisi

Shadow Gallery on kovin rakas bändi minulle ja eräs ihan lempibändeistäni. Ei ehkä ole tullut sanoituksiin samalla tavalla kuin muiden lempibändieni kohdalla, mutta upea bändi silti ja upeita sanoituksia. Ovat osanneet sanoa asioita kovin kauniisti ja joidenkin biisien kohdalla ihan unohtaa, että ovat osa kahta konseptialbumia. Kerrankin juutuin Christmas Day -kappaleessa kohtaan:

If you're chasing a dream to nowhere
It's enchantment that leads the way
Just believe in yourself and go there
The gift of hope on Christmas day

Okei, tästä näkyy tuon konseptialbumin vaikutus, mutta tuo chasing the dream to nowhere sai juuttumaan sen verran pahasti, että näkyy ihan tässä blogin osoitteessakin sen vaikutus. Mutta se, mikä bändistä kuitenkin tekee ennen kaikkea tärkeän, on maailman kauneimmat melodiat ja biiseihin sitoutunut tunnepitoisuus. (Kompensoivat aika tehokkaasti sitä, etten voi samastua sanoituksiin samalla tavalla kuin monen muun bändin sanoituksiin.)

Eipä paljon kauniimmaksi voi musiikki muuttua. Vaikka Nightwish on minulle Se tärkein bändi, Shadow gallery ei melodisesti jää paljon taakse Yötoiveen ulosannista. Siis ihan käsittämättömän kaunista paikoittain. Viimeinen niitti kaikkeen on bändin edesmennyt laulaja, Mike Baker. Ei paljon tunnepitoisemmin olisi voinut laulaa. Paikoittain laulanut niin kauniisti, että tämä tyttö ei meinaa kestää. Ei sillä, ettäkö jotenkin kestäisin noita melodioita muutenkaan, mutta Mike Bakerin poismeno on ihan mahdottoman suuri tragedia. Koska itse olen ollut suuntautunut eniten tuohon laulupuoleen, vielä erityisemmin tulee tarkkailtua laulajia ja arvostettua. Ja kuinka arvostankaan Mikea. Rest in peace, you will be remembered. (Itse asiassa nyt kulunut kaksi vuotta ja yksi päivä kuolemastaan, jotenkin outoa että juuri nyt ajauduin taas muistelemaan häntä)

Kyllä rakkainta on tämä Bakerin aikainen Shadow Gallery, vaikkakin uusimmaltakin levyltä löytyy Haunted, joka on ihan suosikkibiisejäni bändiltä. Tämä nyt tähän linkittämäni biisi on luonnollisesti Bakerin aikakaudelta, vuonna 1995 julkaistulta Carved in Stone -albumilta, Don't Ever Cry, Just Remember. Olen veivannut tämän biisin eilisen ja tämän illan aikana varmaan sen 20 kertaa läpi.