Ajattelin nyt palailla blogimaailman pariin, mutta en aio
lupailla yhtään mitään päivitysnopeudesta tai edes blogin linjauksesta.
Kirjoittelen sellaisista asioista, joista löytyy jotain sanottavaa ja ehkä
päivittelen musiikkilistaa taas fiiliksen mukaan. En enää aio ottaa
minkäänlaisia paineita tästä, mukava vain olla paikka, johon kirjoittaa muun
muassa pohdintojaan ylös. Joskus lukioaikoinahan ja vielä hieman sen jälkeenkin
tätä harrastin IRC-gallerian päiväkirjassani, mutta sittemmin se paikka on koko
lailla kuollut pois enkä ole enää osannut löytää oikeaa kanavaa itseni
ilmaisuun. Ehkä tämä bloginkin pitäminen on takkuillut sen vuoksi, etten ole
osannut sitä vielä luontevasti käyttää. Anyways, katsotaan mihin tämä nyt tällä
kertaa johtaa. Joka tapauksessa oli mukava taas pitkästä aikaa jollain tapaa
kirjoittaa ajatuksiaan ihan julkiseksi.
Varoitus näin tämän varsinaisen tekstin alkajaisiksi:
Luvassa ei mitään ihan kevyintä tekstiä ja ehkä monen mielestä asiasta, josta
ei saisi puhua. Puhunpa nyt silti. Ja jos nyt joku sitten alkaa pitää hörhönä,
so'll be it. Eikä se nyt loppujen lopuksi niin älyttömän kauas totuudesta ees
mene.
Marssin tässä melko impulsiivisesti levykauppaan, koska piti
saada ostettua Anatheman Weather Systems jo albumin parin
ensimmäisen biisin perusteella. Albumi on vielä työn alla, mutta voin jo sanoa
tykkääväni ja kovasti. Tätäkin kirjoittaessani olen jo ehtinyt laittaa albumin
uusintapyöritykselle sen loputtua kesken. Albumin sisäistämisen
keskeneräisyydestä huolimatta haluan kuitenkin tuoda esille erään asian, joka
kiinnitti huomioni heti ensimmäisellä albumin kuuntelukerralla. Viimeinen
biisi, Internal Landscapes pitää sisällään erään melko voimakkaan
lainauksen tällaisesta kokemuksesta, jota kutsutaan englanniksi (en nyt sopivaa
suomennosta keksi) nimellä "near death experience". Lainaus on
myös painettu levyn kanteen. Eli, Joe Geraci, v. 1981:
"And
I felt myself going. I was in a great deal of pain, it was very frightening
experience, but I began to slip.. To just sort of, feel myself going, and I
remember trying to hold on.. I'll be ok, I'll be ok.. And it got to the point
where I just couldn't.. And everything began to just become very quiet. And I
can remember with every ounce of strength I had I wanted to say goodbye to my
wife, it was important to me.. And I did, I remember just turning my head,
looking at her and saying.. I'm gonna die, goodbye Joan.. And I did.
It was
then that I experienced what we call a near death experience, for me there was
nothing near about it, it was there. It was a total immersion in light,
brightness, warmth, peace, security.. I did not have an out of body experience,
I did not see my body or anyone about me, I just immediately went into this
beautiful bright light. It's difficult to describe, matter of fact it's
impossible to describe. Verbally it cannot be expressed, it's something which
becomes you and you become it.. I could say that I was peace, I was love, I was
the brightness.. It was part of me.. And it's just so beautiful. It was
eternity. It's like.. I was always there, and I will always be there.. That my
existence on earth was just a very brief instant."
Ja totta kai, kun parantumattoman utelias olen, täytyi sitten
kaivaa esiin, että kuka se tällainen Joe Geraci on. Törmäsin sitten videoon:
Sepä sitten olikin varsin kiinnostava tapaus. Jos kuolema
todella on noin kaunis tapahtuma, en tiedä, mitä pelättävää meillä täällä on.
Tuli myös mieleen tämän eutanasia-keskustelun puitteissa, että jos todella itse
makaisin kuolinvuoteellani, olisin äärettömän kiitollinen, jos minulla olisi
mahdollisuus valita äärettömän kidutuksen ja rauhan väliltä. Toki eutanasia ei
ihan näin yksinkertainen asia ole, koska siihen liittyy paljon asioita, jotka
tulee selvittää ennen kuin kyseiseen asiaan liittyvä laki voi tulla vireille.
Silti tämä toi jonkinlaista vahvistusta ajatuksilleni asiasta.
Tietenkään ihan varmaksi ei mitään voi sanoa vain yhden
videonpätkän perusteella, mutta tuon videon toisessa osassa viimeinen
puheenvuoro aiheesta jättää kyllä vallan sanattomaksi, niin aidolta se
vaikuttaa. Toki täytyy ottaa huomioon myös se seikka, että videon lähde/tekijä
(Prophetic voices) ei ehkä se aivan puolueettomin ole, mutta ei kuulosta siltä,
että noita sanoja puhujien suuhunkaan on laitettu. Kukin vetäköön omat
johtopäätöksensä. Minä elän niin vapaasti kuin pystyn ja pidän mieleni avoinna.
Ylipäätään haluaisin, että kuolema nostettaisiin taas keskusteluun
läsnäolevaksi asiaksi eikä sitä enää karkotettaisi pois. Kun kuolema on
unohdettu, sitä ei enää osata pitää yhtenä elämän osana vaan sitä pelätään ja
sitä vältellään muun muassa tavoittelemalla ikuista nuoruutta tavalla tai
toisella. Myönnän, että itsekin olen syyllistynyt ja syyllistyn kuolemanpelkoon
edelleen, mutta toivoisin, että saisin sen karkoitettua pois ja tulevien
sukupolvien osaavan suhtautua siihen terveemmällä tavalla.
Palatakseni vielä näistä syvemmistä vesistä itse albumiin:
Täytyy sanoa, että olen äärettömän onnellinen, että sain palon tutustua juuri
tähän albumiin. Yleensä kun uuteen musiikkiin tutustuminen osaa olla kohdallani
varsin hankalaa, mielenkiinnon jakautuessa niin moneen paikkaan, etten lopulta
tutustu mihinkään. Aina silloin tällöin onneksi jokin musiikki sitten nappaa
huomioni aivan yllättäen ja löydän välillä varsinaisia aarteita. Tämä teos
kuulostaa mielettömän kauniilta jo nyt ja enpä ihmettelisi lainkaan, vaikka
nousisi ihan ikiaikaisten suosikkien joukkoon. Sanoituksista en hirveämmin osaa
vielä sanoa sen kummallisempia asioita, mutta ehkä jotain kertoo se, että sain
jonkinlaisen itkukohtauksen kesken kaiken eräästä sanoituksien kohdasta, kun
albumia ensimmäistä kertaa kuuntelin.
Edellä mainittujen asioiden lisäksi täytyy sanoa, että on
myös mukava löytää taas uusi musiikillisesti kevyempää suuntaa edustava albumi,
viime aikoina kun kevyempi puoli musiikkimausta on ollut vahvempana ja en ole
oikeastaan jaksanut raskaampaa materiaalia kuunnella. Siksipä olenkin ollut
vailla uutta musiikkia, mutta en ole oikein tiennyt mistä etsiä. Raskaampia
uusia tuttavuuksia kun löytää monen tutun kautta esimerkiksi heidän
facebook-sivuiltaan. Täytyy ehdottomasti laittaa Anathema bändinä tarkempaan
syyniin joskus myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti