Löydän asiat jatkuvasti aivan väärään aikaan.Viimeisimpänä esimerkkinä bändi nimeltä Porcupine Tree. Olen kuunnellut jo yli kaksi vuotta bändin Fear of a Blank Planet -albumia ja ollut varsin ihastuksissa kuulemastani. Keikoille en yhtä festarikeikkaa lukuunottamatta ole eksynyt, koska yhden albumin kuuntelu ei ole tuntunut siihen riittävältä.
Herää tietenkin kysymys miksi en sitten ole tutustunut bändiin lähemmin, vaikka Fear of a Blank Planet iski niin kovaa kuin iski ja olen aivan rakastunut Steven Wilsonin (Porcupine Treen nokkamiehen) ja Aviv Geffenin projekti-bändiin Blackfield. Vastauksena en voi antaa muuta kuin laiskuuteni tutustua hieman monimutkaiseen (tai välillä ylipäänsä) musiikkiin. Ajatus siihen syventymisestä tuntuu usein varsin väsyttävältä, koska tähän uuteen tutustuminen vie niin paljon aikaa ja on niin monta bändiä, johon haluaisin tutustua tarkemmin. Tarvitsen siihen tutustumiseen kunnon puuskan.
Ilokseni olen tosin viime aikoina huomannut, että myös monimutkaisempi musiikki avautuu helpommin korvissani ja esimerkiksi Devin Townsendin Synchestra kuulosti varsin hyvältä jo heti ensikuuntelulla. Sen kautta ajauduin kuuntelemaan pitkästä aikaa Porcupine Treeta ja tein Löydön. Löytö kulkee myös nimellä Deadwing, joka on Porcupine Treen kolmanneksi uusin, vuonna 2005 julkaistu studioalbumi. Tästä päästäänkin siihen minkä takia havaitsin jälleen kerran löytäväni asiat aina väärään aikaan.
Deadwing on aivan mielettömän upea albumi. Kauniit, melkoisen kaihoisan melankoliset melodiat, sähkökitaran käyttö oikeassa suhteessa ja Steven Wilsonin ääni saavat kyllä ainakin minut napattua mukaansa täydellisesti. Se mikä tässä sitten ottaa päähän, on se että jälleen kerran löydän bändin juuri silloin, kun he ovat olleet parikin kertaa Suomessa keikalla tässä välissä eikä siitä ole mitenkään kovin kauan. Osasin jälleen kerran löytää bändin juuri silloin, kun he eivät aivan heti tänne päin ole suuntaamassa. Lisäksi millaisia kokemuksia olisinkaan voinut saada näiden vuosien varrella, jos toimisin hieman eri tavalla.
Ja puhumattakaan siitä, että kuinka paljon minulla taas on otettavana kiinni materiaalia näinkin pitkän uran tehneeltä bändiltä!
Positiivisesti ajateltuna kuitenkin onni, että albumin ylipäänsä löysin. Siinä kaikki tällä kertaa. Steven Wilson on nero. Ei mulla muuta. *painuu kuuntelemaan lisää*
----------------------
All my designs, simplified
And all of my plans, compromised
All of my dreams, sacrificed
Ever had the feeling you've been here before?
Drinking down the poison the way you were taught
Every thought from here on in your life begins
And all you knew was wrong?
Porcupine Tree - Arriving Somewhere But Not Here
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti