Enpä taas sitten mennyt aikaisin nukkumaan vaan ajauduin kuuntelemaan Sentencediä. Vaikka en olekaan bändiä kuunnellut kuin pari vuotta ja näin ollen missannut bändin olemassaolon, tunnen toisinaan outoa kaipausta ja ikävää bändiä kohtaan. Outoa tuntea ikävää, kun ei ole nähnyt yhtään keikkaa ja alkanut kuunnellakin muutama vuosi bändin hautaamisen jälkeen. Oman osansa tuo varmasti se seikka, että Sentencedillä on omassa elämässäni - niin kuin niin monella muullakin - ollut erityinen paikkansa.
Uskomattoman tunnepitoista materiaalia ja vaikka bändi on täysin erilainen verrattuna Nightwishiin, molemmat ovat onnistuneet kaivamaan minusta esiin sellaista tunnevuoristorataa, ettei ole todellista. Molempien kohdalla on toisinaan miltei mahdoton kuunnella heidän musiikkiaan, koska tunnereaktiot ovat sen verran voimakkaita, ettei niitä pysty kohtaamaan. Osaan vielä kaiken lisäksi imeä itseeni vahvoja tunnetiloja ja vaikka en voisi samaistua jonkun biisin tunnetilaan juuri sillä hetkellä, saatan silti saada kaiun vastaavasta olotilasta. And sometimes it's just too much to bear. On myös melkein yhtä paha jumittua kuuntelemaan Sentencediä keskellä yötä kuin Nightwishia - siitä ei nimittäin ihan heti loppua tule.
Jos Nightwishia parempaa kauneuden ja kaipuun luojaa ei ole, sen paikan Sentenced täyttää yhtä hyvin toivottomuuden, surun ja melankolian tunnelmallaan. Toki materiaalista löytyy biisejä monenlaisiin tunnetiloihin, mutta erityisen synkkäähän bändi sanoituksiltaan oli ja oikeastaan vain The Cold White Light -levyllä näkyy kajastaa hieman valoa tunnelin päässä ajoittain. Kuten jo aiemmin tuli todettua: joskus on vain ryömittävä mullan alla suu täynnä likaa. Sentenced on ollut näiden tunnelmien purkajana korvaamaton apu. Tässä vielä Senareilta kaksi toisinaan hyvinkin hajottavista biiseistä, joista jälkimmäisestä kaikki tänäkin iltana lähti, No One There ja End of the Road. Molemmat ovat olleet minulle hyvin tärkeitä biisejä ja ovat tietysti edelleen, erityisesti sanoitukset ovat iskeneet pahasti hermoon erityisesti menneisyydessä.
torstai 3. marraskuuta 2011
tiistai 1. marraskuuta 2011
Uutta musiikkia.
Nyt kun tässä on ollut vähän kaikenlaista vilskettä ja tekemistä, on bloginkin pito pienellä jäähyllä. Nyt alkaa taas pikkuhiljaa helpottaa, joten tässäpä seuraavaksi jotain, mihin hetken mielijohteesta päätin tutustua eräs yö tehtyäni ison kasan kurssitehtäviä pois alta ja odottaessani aamun saapumista Nightwish-lippujen muodossa.
Homman nimi on MyGrain -niminen bändi ja biisi nimeltään Dust Devils and Cosmic Storm. Kyseenomainen bändi tai kappale eivät kumpikaan ole ainakaan vielä lunastanut paikkaansa maailmaa järisyttävien asioiden joukosta, mutta tarttuvuutta, kekseliäisyyttä, iskevyyttä ja aggressiivisuutta löytyy sen verran, että melkoisen lupaavalta kuulostaa. Tulevaisuus näyttää kuinka korkealle bändisuosikeissani tämä bändi kipuaa, mutta eiköhän ainakin uusin albumi tule hankittua hyllyyn jossain vaiheessa. Toivottavasti vain ei käy niin kuin Gojiran tapauksessa on käynyt eli kuuntelen muutamaan otteeseen kappaleita ja totean että kuulostaa pirun hyvältä, mutta lähempi tutustuminen katkeaa aina siihen, ettei ole oikeanlainen fiilis sille musiikille. Kyseiseen bändiin kun on tosiaan pitänyt tutustua kunnolla jo varmaan vuoden verran.
Varsinaiseen aiheeseen palatakseni: MyGrain on tällaista kai melodiseksi death metalliksi luokiteltavaa, paikoin varsin hengästyttävällä tahdilla etenevää musiikkia. Tuohon melodiseen death metalliin nähden on varsin outoa, etten ole jo aiemmin tutustunut bändiin, kun tuntuu olevan kaiken lisäksi melkoisessa nosteessakin. Tämä selittyy kenties sillä, että bändin nimi on jostain syystä ollut rekisteröityneenä aivoihini industrial metalin edustajana. En ole siis mikään suuri industrial metal -fani (vaikka esim. PAINia mielelläni välillä kuuntelen) ja industrial metal -nimike ei yleensä saa kiinnostumaan tarpeeksi tutustuakseni bändeihin. Onhan tässäkin mukana jonkinlaista konesoundia, mutta lähinnä mausteena. Sattumalta siis törmäsin netissä seikkailtuani tähän nimeen taas uudestaan ja olipa nyt sitten pakko testata. Onneksi testasin!
Huh, takkuaa nyt ajatus ja kirjoitus sillä tavalla, että parempi hipsiä nukkumaan. Pahoittelen siis kovasti, jos teksti on tällä kertaa vaikeaselkoista - niin sinunkin tekstisi olisi, jos olisit juuri kirjoittanut viisi sivua tekstiä tietokoneella kurssitehtäviä. Lisäksi sellainen huomio tähän loppuun, että huolimatta viime aikojen metallipainotteisuudesta the Lista ei koostu pelkistä metalliviisuista. En koe esimerkiksi itseäni hevariksi tai edes varsinaisesti metallin kuuntelijaksi, vaikka viime vuosina nimenomaan sieltä puolelta on löytynyt parhaat bändit. Kuuntelen paljon muutakin ja jos vain rahaa olisi hieman enemmän, näkyisi se myös levyhyllyni koostumuksessa. Mutta älköön kukaan huolehtiko (jos tätä sattuu seuraamaan), monipuolistumista tulossa vielä. Käytän vain usein näiden biisien valinnassa random number -nettipalvelinta hyödyksi, sillä lista on melko pitkä ja aina fiilis ei kerro mitä haluaisi seuraavaksi esitellä.
Ja nyt tämä selitysloota sulkenee ainakin yön ajaksi, nauttikaa hyvästä musiikista ja - toisin kuin minä - nukkukaa hyvin!
Homman nimi on MyGrain -niminen bändi ja biisi nimeltään Dust Devils and Cosmic Storm. Kyseenomainen bändi tai kappale eivät kumpikaan ole ainakaan vielä lunastanut paikkaansa maailmaa järisyttävien asioiden joukosta, mutta tarttuvuutta, kekseliäisyyttä, iskevyyttä ja aggressiivisuutta löytyy sen verran, että melkoisen lupaavalta kuulostaa. Tulevaisuus näyttää kuinka korkealle bändisuosikeissani tämä bändi kipuaa, mutta eiköhän ainakin uusin albumi tule hankittua hyllyyn jossain vaiheessa. Toivottavasti vain ei käy niin kuin Gojiran tapauksessa on käynyt eli kuuntelen muutamaan otteeseen kappaleita ja totean että kuulostaa pirun hyvältä, mutta lähempi tutustuminen katkeaa aina siihen, ettei ole oikeanlainen fiilis sille musiikille. Kyseiseen bändiin kun on tosiaan pitänyt tutustua kunnolla jo varmaan vuoden verran.
Varsinaiseen aiheeseen palatakseni: MyGrain on tällaista kai melodiseksi death metalliksi luokiteltavaa, paikoin varsin hengästyttävällä tahdilla etenevää musiikkia. Tuohon melodiseen death metalliin nähden on varsin outoa, etten ole jo aiemmin tutustunut bändiin, kun tuntuu olevan kaiken lisäksi melkoisessa nosteessakin. Tämä selittyy kenties sillä, että bändin nimi on jostain syystä ollut rekisteröityneenä aivoihini industrial metalin edustajana. En ole siis mikään suuri industrial metal -fani (vaikka esim. PAINia mielelläni välillä kuuntelen) ja industrial metal -nimike ei yleensä saa kiinnostumaan tarpeeksi tutustuakseni bändeihin. Onhan tässäkin mukana jonkinlaista konesoundia, mutta lähinnä mausteena. Sattumalta siis törmäsin netissä seikkailtuani tähän nimeen taas uudestaan ja olipa nyt sitten pakko testata. Onneksi testasin!
Huh, takkuaa nyt ajatus ja kirjoitus sillä tavalla, että parempi hipsiä nukkumaan. Pahoittelen siis kovasti, jos teksti on tällä kertaa vaikeaselkoista - niin sinunkin tekstisi olisi, jos olisit juuri kirjoittanut viisi sivua tekstiä tietokoneella kurssitehtäviä. Lisäksi sellainen huomio tähän loppuun, että huolimatta viime aikojen metallipainotteisuudesta the Lista ei koostu pelkistä metalliviisuista. En koe esimerkiksi itseäni hevariksi tai edes varsinaisesti metallin kuuntelijaksi, vaikka viime vuosina nimenomaan sieltä puolelta on löytynyt parhaat bändit. Kuuntelen paljon muutakin ja jos vain rahaa olisi hieman enemmän, näkyisi se myös levyhyllyni koostumuksessa. Mutta älköön kukaan huolehtiko (jos tätä sattuu seuraamaan), monipuolistumista tulossa vielä. Käytän vain usein näiden biisien valinnassa random number -nettipalvelinta hyödyksi, sillä lista on melko pitkä ja aina fiilis ei kerro mitä haluaisi seuraavaksi esitellä.
Ja nyt tämä selitysloota sulkenee ainakin yön ajaksi, nauttikaa hyvästä musiikista ja - toisin kuin minä - nukkukaa hyvin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)